Idätys

ChiliWikistä
Versio hetkellä 16. maaliskuuta 2011 kello 16.05 – tehnyt Kimppu (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Chilin kasvatusharrastus usein alkaa juurikin tästä, toki alkusysäys on saatu jo jostain muualta. Idätykseen on useita eri menetelmiä, joista toiset ovat parempia toisilla lajikkeilla kuin toiset. Varsinkin villit chilit saattavat vaatia erikoisempiakin menetelmiä.

Multa

Mullassa idättäminen on ehkä perinteikkäin idätysmetodi. Valittuun astiaan laitetaan multaa ja siemenet työnnetään siihen 5-10 millimetrin syvyyteen. Multa pidetään jatkuvasti kosteana, kunnes siemenet ovat itäneet. Kosteuden ylläpitoa voi helpottaa asettamalla astian päälle kelmun tai kannen, johon puhkaistaan muutama reikä ilmanvaihtoa varten. Mullassa idättämällä siemenet saattavat helposti homehtua, joten idätysastiaa onkin syytä tarkastella säännöllisin väliajoin.

Siemenen voi myös laittaa suoraan siihen ruukkuun, jossa aikoo chilin kasvattaa.

Jos huoneistossa lentelee harsosääskiä, multa kannattaa puhdistaa niiden toukista ennen kylvöä, jos pussi on ollut avattuna. Desinfiointiin riittää, että huuhtelee pintamullan kiehuvalla vedellä ja antaa sitten mullan vähän jäähtyä. Ruukun pohjalla pitää tietenkin olla reiät, jotta liiallinen vesi pääsee ulos.

Turve

Voit valita idätätkö siemenet erikseen, omissa astioissaan, vai useampaa lajiketta samassa astiassa. Huomioi kuitenkin merkitä lajikkeet selkeästi, etteivät ne mene sekaisin missään vaiheessa. Yksittäisistä kertakäyttömukeista saa kätevän idätysalustan ja ensimmäisen kasvatusastian. Minikasvihuoneissa pystyy idättämään kätevästi useampaa lajiketta kerralla, kun mukana tulee muovisia idätyskuppeja. Kasvi on sitten helppo koulia siitä varsinaiseen ensimmäiseen ruukkuunsa, kunhan se on kasvattanut ensimmäisen lehtiparinsa. Kts. kohta taimen koulinta.

Itse idätys kannattaa aloittaa huolellisesti, kun olet valinnut, miten ja missä astiassa sen teet. Turve tulisi ensin desinfioida kiehuvalla vedellä, mullan tapaan. Tämä siksi, että se tappaa turpeen seasta ylimääräiset ötökät. Kun idätysastia on jäähtynyt sopivan lämpöiseksi, voit esim. kynällä, tai sormella painaa vajaan sentin mittaisen kolon. Tämän jälkeen laitetaan siemen kiinnikepuoli alaspäin, josta juuret ensimmäisenä yleensä kehittyvät. Tosin taimi kyllä löytää pintaan, vaikka siemen olisi siellä kyljelläänkin.

Turvetta lisätään siemenen päälle ainoastaan pari millimetriä, jotta taimi jaksaa nousta paremmin ylös. Jaksaa siemen tosin itää kyllä vähän syvemmässäkin. Kertakäyttömukien päälle tulee laittaa joko muovipussi, tai kelmua, kunhan siinä on reikiä ilmanvaihtoa ja kosteuden säilyttämistä varten. Minikasvihuoneeseen laitetaan luonnollisesti kansi päälle. Molemmissa tavoissa tulee välillä antaa tuulettua, ilman kantta ja muovia. Tällä estetään mullan ja siemenen homehtuminen.

Turpeen kanssa kannattaa huomioida kauppaan mennessään, että houkuttelevan kuuloinen luonnonturve tai perusturve on suoraan suolta, eikä siinä kasva chilit kuin kitukasvuisesti, itää kyllä. Se pitäisi lannoittaa ja kalkita, jotta siitä tulisi käyttökelpoista. Puutarhaturve tai kasvuturve ovat tuotteita, joissa myös kasvaa.


Turvebriketti

Veteen turpoamaan laitettava turvebriketti on myös yksi varteenotettava vaihtoehto idätykseen. Briketin etuna on, ettei nuorta taimea tarvitse turhaan siirrellä, vaan voi siirtää koko kasvin briketteineen isompaan ruukkuun kasvamaan. Näin ei aiheudu turhaa stressiä nuoren taimen juurille, ja lisäksi turvebriketeissä ei ole turveruukkujen ongelmaa, sillä niissä kasvin juuret eivät välttämättä pääse kasvamaan turveruukun seinämän läpi. Turvebriketti pitää myös hyvin kosteutta, joka auttaa siementä lähtemään itämään. Kosteuden vuoksi pitää kuitenkin tarkailla mahdollista homeen muodostumista, mikä on ongelmana silloin, kun idätysalustana on multa tai turve.

Kivivilla

Kivivilla on rakennusten lämmöneristykseen käytettävä materiaali, joka koostuu seuraavanlaisista kivilajeista: mm. gabro, anortosiitti ja dolomiitti. Kivivillan raaka-aineesta yli 95% on kiveä ja loppu koostuu kovetetusta hartsista ja öljystä (lähde Paroc). Kivivillakuutiossa käytetty materiaali on täysin samaa kuin eristeissä, ainoana erona on idätykseen tarkoitettuihin kuutioihin lisätty kemikaali, joka parantaa veden pidätyskykyä. Rakennuksissa toinen käytetty eristysmateriaali on lasivilla. Lasivilla ei sovellu idätykseen, tai kasvatukseen ollenkaan! Lasivilla on kellertävää, kivivilla vihertävää.

Kivivilla on suosittu kasvin tukevuutta parantava kasvualusta vesikasvatuksessa. Kivivilla laitetaan verkkoruukkuun, joka puolestaan istutetaan bubblerin muovikanteen, tai upotetaan hydrosoraan ebbissä. Kivivillakuutioita voi käyttää hyvin myös multakasvatuksessa idätykseen, kun taimi on alkanut kasvaa, ja ensimmäiset juuren päät alkavat pilkistää kivivillan läpi, voidaan kuutio siirtää suoraan multaan.

Kivivillan parhaat ominaisuudet idätystä silmälläpitäen ovat suuri veden pidätyskyky, ja koska kivivilla on epäorgaanista materiaalia, ei se homehdu kovinkaan helposti.

Siemen kannattaa laittaa kivivillaan rosoinen puoli alaspäin siten, että vain hiukan pilkistää villasta näkyviin. Rosoinen puoli alaspäin siksi, koska sieltä taimen itu todennäköisimmin alkaa itseään työntämään ulos, ja näin se saa nostettua siemenkodan helpommin ylös kivivillasta.

Muista pitää kivivillakuutio aina kosteana, tässä apuna voi käyttää pienoiskasvihuonetta.

Siemen kivivillassa
Naga Morich kivivillassa
PI 260567 kivivillassa

Idätyslautta

Chilin siemenet on kätevä idättää "lautan päällä", tällöin voidaan helposti nähdä, milloin siemenet ovat itäneet, toisin kuin esimerkiksi mullassa, tai muussa väliaineessa idättämällä.

Lauttoja on olemassa kahdenlaisia, sellaisia, joissa vesi nousee kapillaarisesti suoraan "lautan läpi", tai sitten vettä imemättömästä materiaalista valmistettu lautta kääräistään vettä nostavaan ja pidättävään materiaaliin. Erittäin suosittu lautta on halutun kokoinen ja muotoinen styroksin (tms. vettä imemättömästä materiaalista valmistettu) pala, joka kääritään esimerkiksi talouspaperiin.

Kuivaan talouspaperiin voidaan merkitä idätettävien siementen paikat. Lautta asetetaan astiaan jonne lisätään vettä. Kun lautta on märkä, voi siemenet asetella varovaisesti merkattuihin kohtiin. Lautta kelluu, joten astiassa voi olla reilustikin vettä. Lautan ympärillä oleva paperi sitoo vettä itseensä ja pysyy kauttaaltaan märkänä, samalla myös siemenet pysyvät kosteina.

Vettä itsensä läpi nostava ja sitä pidättävä materiaali on esimerkiksi kukkakaupoissa yleisesti myytävä oasis-sieni. Oasis-sieneen on hankalampi tehdä merkintöjä, mutta siemenet voi vain työntää siihen. Kun siemenet ovat kiinni sienessä, on lautan liikuttelu ja veden lisääminen helpompaa. Oasis-sieni on myös homevapaa-materiaali.

Itäneet siemenet otetaan pois mielellään heti idun ilmestyttyä, mutta sen saa otettua pois vasta sirkkalehdilläkin, jolloin se ei tosin käy yhtä helposti. Lämpö (n. 25-28°C) nopeuttaa itämistä.

Vesi yleisesti keitetään ennen käyttöä ja paperina voi käyttää mitä tahansa, kunhan se ei hajoa kosteuden vaikutuksesta.

Kelluvan lautan tarvitsee olla tarpeeksi korkea, jottei se kaadu.


Talouspaperi-idätys ilman lauttaa

Yksi vaihtoehto muiden joukossa on pelkkä talouspaperi, jolloin kostuttaminen tapahtuu manuaalisesti sumutepulloa apuna käyttäen. Muuten periaate on sama, kuin lautalla idättäminen. Isompi riski tosin on, että siemenet pääsevät kuivumaan liikaa, jos ei ole niitä toistuvasti kostuttamassa. Kannelliseen astiaan laitettu hyvin kostutettu talouspaperi kuitenkin pysyy riittävän kosteana itäville siemenille pitkään.

Lautta oasiksesta, siemenet suodatinpaperisissa taskuissa
Tiedosto:Talouspaperissa idättelyä.jpg
Talouspaperi ilman lauttaa

Linkit muihin tietolähteisiin

Chilivaarin blogi