Multa

ChiliWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Multa on usein kaikkein helpoin kasvualusta, esimerkiksi vesijohtoveden PH säätö ei ole pakollista kasteluvedelle, toisin kuin vesiviljelyssä. Multaan kertyy ajan saatossa lannoitetta, joten joka 3-5 kastelukerta kannattaa tehdä pelkällä vedellä. Chileille käy hyvin esimerkiksi kukkamulta tai kuivista oloista kotoisin oleville lajikkeille kaktusmulta. Lisäksi kannattaa multaan sekoittaa n.20% lecasoraa lisäämään ilmavuutta. Täytyy muistaa että lecasoran lisääminen pienentää myös juuritilaa. Erittäin ravinteikasta multaa ei tulisi käyttää chileillä, esim. musta multa. Varsinkin taimivaiheessa erittäin ravinnepitoinen multa voi aiheuttaa ongelmia.


Chilejä on erilaisia, hyvin erilaisia. Ne ovat kotoisin erilaisista ilmastoista ja kasvaneet erilaisissa maaperissä. Sopivaa kasvatusalustaa ei voi määritellä yhtä helposti kuin vaikkapa lantulle, eikä niitä ole yhtä oikeaa. Sopeutumista tapahtuu vähitellen. Kasvihuonekasvatukseen on jo jalostettu sopivia lajikkeita. Ehkäpä ennen pitkää muodostuu myös ikkunalaudalle tai suomalaiseen luontoon sopeutuvia lajikkeita.

Kieltämättä osa chileistä on peräisin Meksikon kuivilta hiekkamailta, mutta niitä tulee myös Etelä-Amerikan sademetsistä, Karibian saarilta, Andien vuoristosta, jokien reheviltä suistomailta ja Kolumbuksen Eurooppaan tuomat ja sitten Aasiaan ja Afrikkaan levinneet lajikkeet ovat kasvaneet muhevassa peltomullassa jo vuosisatoja. Kaktusmullasta on monille suomalaisille chilinkasvattajille aiheutunut huomattavia ongelmia, lehtien kellastumista ja kasvien kitukasvuisuutta ravinteiden puutteessa ja asia on vain pahentunut, kun multaa on edelleen köyhdytetty lisäämällä kevytsoraa.

Ravinteiden riittävyyden kannalta on aivan eri asia, kasvattaako parin desin taimiruukussa vai ämpärissä. Isommassa on 40-kertaa enemmän ravinteita ja asia pahenee edelleen, jos pienessä on taimimultaa ja isommassa kukkamultaa. Useimmat chilit kasvavat ja myös kukkivat ja tuottavat satoa paremmin, kun ne kasvavat muhevassa mullassa, jota lannoitetaan siinä vaiheessa, kun kasvi on imenyt ravinteet ruukustaan. Pienessä ruukussa tuo tulee vastaan jo kuukaudessa, isossa ei koko kesänä.

Toki on olemassa köyhän maan chililajikkeita, jotka eivät siirry satovaiheeseen, jos typpeä on runsaasti tarjolla. Ne vain kasvavat. On myös happamen maan vuoristokasveja, jotka viihtyvät hyvin matalassa pH:ssa. Andeilla muutaman kilometrin korkeudessa maaperän pH on vain 4-5. Sieltä tulevat lajikkeet yleensä kasvavat myös normaalimullassa, mutta voivat hyötyä pH:n laskusta ja niukemmista ravinteista. Vastapainoksi on ilmeisesti lähinnä eurooppalaisia lajikkeita, jotka pitävät korkeasta pH:sta ja niitä pitää kalkita, jotta kasvu sujuu. Ne ovat nähtävästi kasvaneet vuosisatoja kalkkikivialueilla ja tottuneet sellaiseen maaperään.

Eri chililajikkeiden erilaisista vaatimuksista ei paljon tiedetä. Siinä ollaan yksittäisten kasvattajien yksittäisten havaintojen varassa. Varsinaista tutkimusta ei taida olla.

Tapaus Musta Multa

Myytti mustasta mullasta elää sitkeästi chiliharrastajien keskuudessa. Syy on luettavissa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen (KTTK) nykyisin Eviran "Rehu- ja lannoitevalvonnan analyysitulokset" raporteista. Vuosina 2005 ja 2007 Biolanin Musta Multa oli kelvotonta, siinä ei ollut lainkaan typpeä tai sitä oli moninkertainen määrä muihin kukkamultiin verrattuna. Kumpikin riitti tappamaan taimet. Nykyisin laadun valvonta lienee kohdallaan, mutta edelleen sitä mustamaalataan. Lisäksi sitä on syytetty mullan painumisesta liian tiiviiksi ylhäältä kastelussa. Tuossa lienee perää ja sen aiheuttaa tavallista suurempi saven määrä mullassa. Tätä on valitettu kaikilla puutarhapalstoilla, ei yksin Chilifoorumilla. Tämä valottanee oivasti, että pussitettu multa on nykyisin teollisuustuote, kaukana luonnonmukaisesta.