Tukeva kasvu

ChiliWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taimen koulinta

Taimen kouliminen on ensimmäinen askel kohti tukevaa kasvua. Kouliminen tarkoittaa taimien siirtämistä idätyksen jälkeen taimikasvatusruukkuihin niiden kasvatettua sirkkalehdet ja seuraavan lehtiparin. Toki koulimisen voi suorittaa heti sirkkalehtienkin jälkeen, mutta silloin taimi on vielä heiveröinen ja alttiimpi tuhoutumaan. Taimeen tartutaan kädellä ja toisella kädellä se irroitetaan mullasta esimerkiksi lusikalla kaivaen. Pitää kaivaa tarpeeksi syvältä, jotta juuristo lähtee mukaan. Tämän jälkeen siirretään taimi sille varattuun ruukkuun tai kasvatusalustaan varattuun koloon. Kannattaa toimia todella varovasti, jotta hennot juuret eivät vaurioidu, sillä se voi tappaa kasvin.

Taimet istutetaan uudelleen mielellään sirkkalehtiin saakka, jolloin taimesta tulee tukevampi ja se kasvattaa enemmän juuria. Istutusruukun mullan tai kasvualustan ainesosan on oltava tasaisen kosteaa ja se pidetään sellaisena muutaman viikon ajan. Multa- ja turvekasvatuksessa on muistettava, että maa-aines jätetään tarpeeksi kuohkeaksi, ettei se paakkuunnu ja kovetu. Kuohkeus myös hapettaa juuristoa paremmin, mikä piristää kasvua.

Sama periaatee pätee pitkälti myös seuraavaan vaiheeseen, eli ruukun vaihtamiseen isompaan.

Helpoin ja turvallisin tapa on idättää kasvit kivivillakuutioissa, jotka sitten haudataan multaan. Kivivillakuutiota on helppo käsitellä, eikä kasviin tarvitse koskea lainkaan. Näin minimoidaan mahdollisuus varren tai juurten vaurioitumiseen.

CO 1403:n pienet taimet
koulimista vailla
CO 1403:n taimet ensimmäisissä ruukuissan. Huomaa, pintakastelu
vielä tässä vaiheessa!

Ruukunvaihto

Chilisi tarvitsee myös isomman ruukun, kun sen kasvu on pysähtynyt, se näyttää huonokuntoiselta tai juuret alkavat näkyä pohjarei’istä ja alarunkoon ilmestyy juuren alkuja. Älä kuitenkaan vaihda ruukkua kerralla liian isoksi, vaan anna kasvin kehitellä uusia juuria jonkin aikaa aina uudessa astiassa.

Ruukun valitseminen, varsinkin jo isommalla kasvilla, on tärkeää, ettei se ime liikaa kuumuutta ja aiheuta kasvin juurille liikaa haihduttamista. Lasittamaton saviruukku haihduttaa vettä nopeimmin, koska pinta on huokoinen. Keraaminen ja muovinen ruukku tai astia antaa mahdollisuuden pidempään kasteluväliin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ruukkujen pohjassa on tarpeeksi reikiä, jotta ylimääräinen vesi valuu pois. Sateen takia tämä on erityisen tärkeää ulkona ruukussa kasvavilla kasveilla.

Aluslautanen on hyvä olla, jotta voit parin ensimmäisen viikon jälkeen siirtyä kastelemaan alakautta. Kastelu alakautta pitää pintamullan kuivana ja ehkäisee siten ylimääräisten ötököiden pesiytymistä. Lisäksi pinnalle kannattaa laittaa vielä parin sentin kerros ruukkusoraa, leca-soraa tai hydrosoraakin. Tämäkin ehkäisee ötököitä ja vähentää veden haihtumista.

Ruukun vaihtoon kannattaa valmistautua jo edellisenä päivänä kastelemalla kasvi hyvin. Kosteampana paakku irtoaa helpommin vanhasta ruukusta. Varo kuitenkin tuhoamasta liikaa juuria kerralla, jos paakku on juuttunut ruukkuun kiinni. Voit vielä varmistaa lisää kastelemalla multaa ruukun vaihtopäivänä. Uuden ruukun pohjalle on hyvä laittaa parin sentin kerros ruukkusoraa salaojitukseksi ja estämään mullan valumista pohjareiästä. Näin varmistat seuraavan ruukunvaihdon helpommaksi, sillä paakku irtoaa helpommin astiasta ja tuhoaa juuria vähemmän.

Myös multaan ja turpeeseen voi sotkea sekaan hieman soraa, joka myös auttaa ilmavuuden lisäämistä juuristossa. Muista, ettet vie kasviasi suoraan auringonpaisteeseen, vaan annat sen totuttautua ensin uuteen kasvualustaan ainakin vuorokauden. Lehdille voit sumutella vettä sumutinpullolla tai puutarhaletkulla sumutukseen tarkoitetulla päällä. Tämä toimenpide estää liiallisen nestehaihtuman kasvista. Myös turhia lehtiä voi karsia tässä vaiheessa.

Kasvu ja lannoitus

Multa- ja turvekasvatuksessa kasvualustan omat ravinteet eivät riitä kuin korkeintaan muutamaksi viikoksi, isoissa ruukuissa pariksi kuukaudeksi. Lannoitus tulisi aloittaa hyvissä ajoin ennen kasvun pysähtymistä, sillä kestää jonkin aikaa ennen kuin kasvu kiihtyy uudelleen. Chilinkasvatukseen sopivia lannoitevaihtoehtoja löytyy useita. Monesti mielipiteitä oikeasta lannoitteesta on vähintään yhtä monta kuin on kasvattajiakin. Lannoitteiden ensisijainen tarkoitus on kasvun kiihdyttäminen ja sadontuotannon maksimointi.

Lannoitteet sisältävät typpeä, fosforia ja kaliumia. Näistä kolmesta muodostuu kasvien pääravinteet, ja niiden määrä lannoitteessa ilmoitetaan NPK-arvona. NPK-arvo ilmoitetaan muodossa 20-10-30 (keksitty esimerkki), jossa ensimmäinen luku on typen(N), toinen fosforin(P) ja kolmas kaliumin(K) määrä lannoitteessa suhteessa muihin aineisiin. Tarvittava määrä lannoitetta riippuu valon määrästä ja lämpötilasta. Viileässä ja kylmässä kasveja ei kannata juuri lannoittaa, sillä ravinteet eivät kulu kovin nopeasti ja ylilannoitus voi vahingoittaa kasvia.

Typen avulla kasvista kasvaa vahva ja elinvoimainen, eikä sen saantia tule lopettaa kokonaan missään vaiheessa, tai kasvin kasvu tyrehtyy kokonaan. Myös sadotuksen aikana typpeä voi olla lannoitteessa vähän. Valmislannoitteissa eri aineiden määrät on otettu hyvin huomioon, sillä NPK-arvoa on säädetty kuhunkin kasvuvaiheeseen sopivaksi. Liiallinen typen saanti aiheuttaa paljon ns. vihreää kasvua, eli kasvi kasvattaa paljon lehtiä ja ohuita, pitkiä oksia, mikä ei ole hyödyllistä sadotuksen kannalta.

Fosforin(P) tarkoitus on muodostaa solukkoa ja olla apuna yhteyttämisessä. Kaikkein tärkeintä se on itämisvaiheen jälkeen ja kukkimisvaiheessa. Kalium(K) antaa vastustuskykyä ja tukevuutta. Lisäksi se auttaa muiden ravinteiden imeytymistä ja kukintojen muodostusta. Ravinteisiin ja kasvin puutostiloihin liittyvää opastusta löytyy hyvin täältä. Vesiviljelyä varten on kehitelty erilliset lannoitteet, mutta periaate on niissäkin sama.

Tuuletus

Monet kasvattajat käyttävät tuuletusta tehdäkseen kasvien rungosta ja oksista tukevampia. Tukeva kasvi jaksaa kannatella suurempaa määrää hedelmiä eikä se katkea yhtä helposti kuin ohutvartinen kasvi. Tuuletukseen käytetään yleensä pöytätuulettimia tai vanhoja tietokoneen tuulettimia, jotka asetetaan kasvien lähelle. Kasveja kohti suunnattu ilmavirta simuloi tuulta, joka ulkotiloissa heiluttaa kasveja. Kun kasvit siirretään ulkotiloihin, ei tarvetta tuuletukselle enää ole.

Kasvihuoneissa tuuletuksen järjestäminen ei yleensä ole kannattavaa. Kasvit eivät joudu alttiiksi tuulelle, sillä niitä ei siirretä ulkotiloihin missään vaiheessa. Jotta kasvit jaksaisivat kannatella suuria määriä hedelmiä, niiden oksat ja rungot usein sidotaan naruilla kiinni kasvihuoneen rakenteisiin.

Tukeminen

Vaikka kasvin päärunko olisi kuinka tukeva, eikä vaatisi tuentaa, voi oksisto kuitenkin tarvita runsaan satonsa takia sitä. Yleensä riittää, kun pääoksisto tuetaan, eikä kaikkia. Tuennassa voi käyttää apuna kaikenlaisia keppejä ja pakkausnaruja, sekä jojotuentaa. Muista, että itse tuenta ei saa vahingoittaa kasvia. Narut on sidottava kasvin oksiin siten, että lenkissä on väljyyttä tarpeeksi, näin oksistolla on varaa kasvaa ja paksuuntua vapaasti. Tuennalla voidaan, myös ohjata oksaa kasvamaan haluttuun suuntaan.

Lenkkisilmukka! Kuvassa jokin Cayenne-tyyppinen chili
Narutuentaa kasvihuoneessa
Jojo josta siima
Siiman päässä koukku