Tukeva kasvu

ChiliWikistä
Versio hetkellä 16. marraskuuta 2010 kello 12.12 – tehnyt Noseless (keskustelu | muokkaukset) (→‎Taimen koulinta: Kielenhuoltoa.)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Taimen koulinta

Taimen kouliminen on ensimmäinen askel kohti tukevaa kasvua. Kouliminen tarkoittaa taimien siirtämistä idätyksen jälkeen taimikasvatusruukkuihin niiden kasvatettua sirkkalehdet ja seuraavan lehtiparin. Toki koulimisen voi suorittaa heti sirkkalehtienkin jälkeen, mutta silloin taimi on vielä heiveröinen ja alttiimpi tuhoutumaan. Taimeen tartutaan kädellä ja toisella kädellä se irroitetaan mullasta esimerkiksi lusikalla kaivaen. Pitää kaivaa tarpeeksi syvältä, jotta juuristo lähtee mukaan. Tämän jälkeen siirretään taimi sille varattuun ruukkuun tai kasvatusalustaan varattuun koloon. Kannattaa toimia todella varovasti, jotta hennot juuret eivät vaurioidu, sillä se voi tappaa kasvin.

Taimet istutetaan uudelleen mielellään sirkkalehtiin saakka, jolloin taimesta tulee tukevampi ja se kasvattaa enemmän juuria. Istutusruukun mullan tai kasvualustan ainesosan on oltava tasaisen kosteaa ja se pidetään sellaisena muutaman viikon ajan. Multa- ja turvekasvatuksessa on muistettava, että maa-aines jätetään tarpeeksi kuohkeaksi, ettei se paakkuunnu ja kovetu. Kuohkeus myös hapettaa juuristoa paremmin, mikä piristää kasvua.

Sama periaatee pätee pitkälti myös seuraavaan vaiheeseen, eli ruukun vaihtamiseen isompaan.

Helpoin ja turvallisin tapa on idättää kasvit kivivillakuutioissa, jotka sitten haudataan multaan. Kivivillakuutiota on helppo käsitellä, eikä kasviin tarvitse koskea lainkaan. Näin minimoidaan mahdollisuus varren tai juurten vaurioitumiseen.

CO 1403:n pienet taimet
koulimista vailla
CO 1403:n taimet ensimmäisissä ruukuissan. Huomaa, pintakastelu
vielä tässä vaiheessa!

Ruukunvaihto

Chilisi tarvitsee myös isomman ruukun, kun sen kasvu on pysähtynyt, näyttää huonokuntoiselta, tai juuret alkavat näkyä pohjarei’istä ja alarunkoon ilmestyy juuren alkuja. Älä kuitenkaan vaihda ruukkua kerralla liian isoksi, vaan anna kasvin kehitellä uusia juuria, jonkin aikaa aina uudessa astiassa.

Ruukun valitseminen varsinkin jo isommalla kasvilla on tärkeää, ettei se ime liikaa kuumuutta ja aiheuta kasvin juurille liikaa haihduttamista. Lasittamaton saviruukku haihduttaa vettä nopeimmin, koska pinta on huokoinen. Keraaminen ja muovinen ruukku, tai astia antaa mahdollisuuden pidempään kasteluväliin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ruukkujen pohjassa on tarpeeksi reikiä, että ylimääräinen vesi valuu pois ja aluslautanen, että voit parin ensimmäisen viikon jälkeen siirtyä kastelemaan alakautta. Kastelu alakautta estää pintamultaan, tai turpeeseen pesimästä ylimääräisiä ötököitä, kun se säilyy kuivana. Lisäksi pinnalle kannattaa laittaa vielä, parinsentin kerros ruukkusoraa, leca-soraa, tai hydrosoraakin.

Ruukun vaihtoon kannattaa valmistautua jo edellisenä päivänä, kastelemalla kasvi hyvin. Kosteampana paakku irtoaa helpommin vanhasta ruukusta. Varo kuitenkin tuhoamasta liikaa juuria kerralla, jos paakku on juuttunut ruukkuun kiinni. Voit vielä varmistaa lisää kastelemalla multaa, ruukun vaihtopäivänä. Ruukunvaihdon yhteydessä on muistettava salaojitus, ei kuitenkaan pakollista, mutta suositeltavaa. Näin kuitenkin varmistat seuraavan ruukunvaihdon helpommaksi, sillä paakku irtoaa helpommin astiasta ja tuhoaa juuria vähemmän.

Laita aina uuden ruukun pohjalle ruukkusoraa, n. parin sentin kerros, estämään mullan valumista pohjareiästä. Itse multaan ja turpeeseen voi myös sotkea sekaan hieman soraa, joka myös auttaa ilmavuuden lisäämistä juuristossa. Muista, ettet vie kasviasi suoraan auringonpaisteeseen, vaan annat sen totuttautua ensin uuteen kasvualustaan, ainakin vuorokauden.. Lehdille voit sumutella vettä sumutinpullolla, taikka puutarhaletkulla sumutukseen tarkoitetulla päällä. Tämä toimenpide estää liiallisen nestehaihtuman kasvista. Turhia lehtiä voi karsia tässä vaiheessa myös.

Kasvu ja lannoitus

Multa- ja turvekasvatuksessakaan eivät ravinteet riitä, kuin korkeintaan muutamaksi viikoksi. Avuksi on tehty chilinkasvatusta ajatellen, useita lannoite vaihtoehtoja. Monesti mielipiteitä oikeasta lannoitteestakin on vähintään yhtä monta, kuin on kasvattajaakin. Lannoitteiden päällimmäinen tarkoitus onkin kasvun- ja sadonkiihdyttäminen.

Lannoitteet sisältävät typpeä, fosforia ja kaliumia. Näistä kolmesta muodostuu kasvien pääravinteet, muodostaen NPK-arvon. Typpi(N) on ensimmäinen, fosfori(P) on toinen ja kolmantena kalium(K).

Typen avulla kasvista kasvaa vahvan ja elinvoimaisen näköinen, eikä sen saantia tule lopettaa kokonaan, missään vaiheessa, tai kasvin kasvu tyrehtyy kokonaan. Sadotus vaiheessakin, voi typpeä hiukan olla. Valmis lannoitteissa se on otettu hyvin huomioon, sillä NPK-arvoa on säädetty kuhunkin kasvuvaiheeseen jo valmiiksi.

Fosforin(P) tarkoitus on muodostaa solukkoa ja olla apuna yhteyttämisessä. Kaikkein tärkeintä se on itämisvaiheen jälkeen ja kukkimisvaiheessa. Kalium(K) antaa vastustuskykyä ja tukevuutta kasville, lisäksi se on apuna muiden ravinteiden imeytymisessä ja kukintojen muodostamisessa. Muita ravinteisiin ja kasvin puutostiloihin liittyvää opastusta löytyy hyvin tästä. Vesiviljelyyn on kehitelty omat lannoiteet, mutta periaate on kuitenkin sama.

Tuuletus

Monet kasvattajat käyttävät tuuletusta tehdäkseen kasvien rungosta ja oksista tukevampia. Tukeva kasvi jaksaa kannatella suurempaa määrää hedelmiä eikä se katkea yhtä helposti kuin ohutvartinen kasvi. Tuuletukseen käytetään yleensä pöytätuulettimia tai vanhoja tietokoneen tuulettimia, jotka asetetaan kasvien lähelle. Kasveja kohti suunnattu ilmavirta simuloi tuulta, joka ulkotiloissa heiluttaa kasveja. Kun kasvit siirretään ulkotiloihin, ei tarvetta tuuletukselle enää ole.

Kasvihuoneissa tuuletuksen järjestäminen ei yleensä ole kannattavaa. Kasvit eivät joudu alttiiksi tuulelle, sillä niitä ei siirretä ulkotiloihin missään vaiheessa. Jotta kasvit jaksaisivat kannatella suuria määriä hedelmiä, niiden oksat ja rungot usein sidotaan naruilla kiinni kasvihuoneen rakenteisiin.